"Suurilla koirilla on oma taivaanpelto hyvin lähellä entistä maailmaa,
yhden henkäyksen päässä, yksi sydämenlyönti täältä sinnepäin,
aivan lähellä, ihmiseni,
niin lähellä,
että joskus minä käyn luonasi,
pelmahduksena hiekkakuopan reunalla,
kosteana kosketuksena poskellasi,
lämpimänä välähdyksenä vieraissa koiransilmissä,
hännän heilahduksena näkökentän laitamilla,
juoksevan koiran vapautuneessa riemussa,
enkä minä sure kuten sinä, ihmiseni, sillä kaipuun tuska ei voi koske minuun täällä, ei mikään maallinen kipu tavoita minua enää, vaan minä odotan sinua sellaisena kuin sinä minut muistat parhaina aikoinani,
minä odotan sinua,
joten älä huoli, ihmiseni,
me tapaamme vielä,
maailman häviävissä hetkissä,
suurten koirien taivaanpellolla."
Tiedettiin tämän päivän tulevan, mutta silti se tuli aivan liian äkkiä. Tytöt saivat lähteä yhdessä viimeiselle matkalle <3
Viivi ja Lotta olivat ensimmäisten päivien jälkeen erottamaton kaksikko, parhaat ystävät. Sanat ei riitä kertomaan kuinka tärkeitä molemmat olivat meille ja kuinka paljon antoivat. Kiitos rakkaimmat kaikesta, pitäkä toisistanne huolta, käykää joskus meitä moikkaamassa ja viekää kavereille terveisiä. Siellä on ollut iso joukko tyttöjä vastassa <3 Äidillä ja isillä on niin kamala ikävä teitä :'(